Äiti katsoo jälleen kerran lattialla makaavaa poikaansa päihteitä täynnä olevassa asunnossa. Tytär yrittää suostutella turhaan vanhempaa isäänsä lähtemään päivystykseen kotona pärjäämättömyyden vuoksi. Vanhemmasta pariskunnasta toinen sairastuu vakavasti. Toisen silmissä on rakkauden keskellä huoli ja väsymys.

Nämä kuvaukset kertovat ensihoitajien kohtaamista ihmisistä. Ne eivät ole tietyistä yksittäistapauksista vaan yhdistetty ja yleistetty monista tapaamisista ihmisten yksilöllisyyden suojelemiseksi. Yhtä kaikki tapahtumista heijastuu omaisten suuri huoli omasta läheisestään, rakkaastaan.

Huoli on joskus niin kova, että se vie myös omaisen terveyden ja jaksamisen äärirajoille. Usein kysymys omaiselta: ”Miten sinä jaksat?” tai ”Oletko saanut apua?” saa hämmästyneen vastaanoton. Todella harvoin on kysytty näin. Tiedän, että omaisten kanssa tehdään hyvää työtä ja heistä huolehditaan, mutta moni jää huolenpidon ulkopuolelle. Varsinkin ihmiset, jotka eivät ole minkään tuen piirissä.

On todella tärkeää, että saamme Tampereella mielenterveys- ja päihdepalvelut sekä ikäihmisten palvelut kuntoon. Yhtä tärkeää on, että me, näiden henkilöiden kanssa työskentelevät ja muutoin kohtaavat, muistamme aina kysyä omaiselta hänen jaksamistaan ja mitä apuja hän saa.  Se on pieni kysymys meille, mutta voi olla elintärkeä hänelle.

Muistetaan siis myös omaiset, ettei kukaan jää yksin!